Content area
Avainsanat: hoitotyö, koulutus, terveysala, tutkimus ABSTRACT The aim of this integrative review was to describe nurse education research published in the Journal of Nursing Science. The research has focused on learning and the learning outcomes in nursing education, nurse educators and teaching, and the structural factors of education. Keywords: education, health care, nursing, research Tutkimuksen lähtökohdat Terveysalan koulutus- eli terveyspedagoginen tutkimus tuottaa tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa hoitamisen opetuksesta ja oppimisesta sekä terveydenhuollon koulutuksen arvioinnista ja kehittämisestä. Tämän lisäksi Högström (1996) "discussion paper" arvioitiin tutkimusryhmässä sopivaksi katsaukseen, vaikka sille soveltuvaa JBI kriteeristöä ei ollut. Lisäksi aineistossa oli mukana "discussion paper" -tyyppisiä artikkeleja.
TIIVISTELMÄ
Tämän integratiivisen katsauksen tarkoituksena oli kuvata Hoitotiede-lehdessä julkaistua terveysalan koulutustutkimusta. Aineisto kerättiin vuosina 1989-2023 julkaistuista Hoitotiede-lehdistä ja se muodostui terveysalan koulutusta käsittelevistä artikkeleista (n=98). Aineisto analysoitiin luokittelemalla artikkeleiden sisältö mukaillen aiemmin kehitettyä luokittelurunkoa. Tulosten mukaan terveysalan koulutustutkimuksen määrä on lisääntynyt viime vuosina. Tutkimus on kohdentunut opiskelijoiden oppimiseen ja oppimistuloksiin, hoitotyön opettajiin ja opettamiseen ja koulutuksen rakenteellisiin tekijöihin. Tutkimus on kuitenkin kuvailevaa ja aiheeltaan hajanaista. Tutkimuksissa käytetyt aineistot ovat pieniä ja ne kohdistuvat pääasiassa terveysalan opiskelijoihin ja opettajiin. Jatkossa tarvitaan lisää tutkittua tietoa, koulutusmuutoksista yhteiskunnassa ja koulutuksen tulevaisuuden ennakoinnista, mutta myös koulutuksen historiasta. Lisäksi tarvitaan menetelmällisesti monipuolisia tutkimuksia kuten implementaatio-, interventio-, pitkittäis- ja seurantatutkimuksia sekä satunnaistettuja vertailututkimuksia.
Avainsanat: hoitotyö, koulutus, terveysala, tutkimus
ABSTRACT
The aim of this integrative review was to describe nurse education research published in the Journal of Nursing Science. The data was collected from the journal published between 1989 and 2023 and it consisted of articles on nurse education research (n=98). The selected studies were classified according to a previously developed coding system. The results indicated that the amount of research on nurse education has increased in recent years. The research has focused on learning and the learning outcomes in nursing education, nurse educators and teaching, and the structural factors of education. However, the research remains descriptive and fragmented in terms of topics. The collected data is small and mainly focuses on students and teachers. In the future, more research is needed on educational changes in society, future predictions for education, and the history of education. Additionally, there is a need for implementation, intervention, longitudinal and follow- up studies, and RCT designs.
Keywords: education, health care, nursing, research
Tutkimuksen lähtökohdat
Terveysalan koulutus- eli terveyspedagoginen tutkimus tuottaa tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa hoitamisen opetuksesta ja oppimisesta sekä terveydenhuollon koulutuksen arvioinnista ja kehittämisestä. Terveyspedagogisen tutkimuksen tarve on laaja ja monipuolinen. Tutkimusta tarvitaan niin opiskelijoiden oppimisesta ja koulutuksen tuloksellisuudesta, opettajien toiminnasta, opetuksesta, opetusmenetelmistä, koulutuksen rakenteellisista tekijöistä ja koulutusta ohjaavista lainsäädännöllisistä ja strategisista ohjeista sekä koulutustutkimuksen menetelmistä (Oermann ym., 2024; Vierula ym., 2016). Viimeisen 10 vuoden aikana terveysalan koulutustutkimuksessa on otettu käyttöön terveyspedagogiikan käsite, jossa yhdistyy hoito- ja kasvatustieteellinen tieto hoitamisen opetuksen ja oppimisen perustana. Terveyspedagogiikka vahvistaa entistä enemmän terveyslähtöistä ja terveyden edistämiseen painottuvaa näkökulmaa sosiaali- ja terveysalan oppimisessa, opetuksessa ja ohjauksessa sekä niiden tutkimuksessa (Salminen ym., 2023).
Terveysalan koulutuksen katsaustyyppiset artikkelit näyttävät lisääntyneen (Oermann, 2022). Katsausten lisääntymisen taustalla on tutkimussyötteen lisääntyminen eli on mahdollista tehdä katsaus aiempiin tutkimuksiin perustuen. Usein katsaukset yhdistävät sekä tutkimuksien sisällön kuvausta että bibliometriikkaa, kuten tässäkin katsauksessa. Bibliometrisiä katsauksia on kansainvälisissä hoitotieteen lehdissä julkaistu jonkin verran, myös terveysalan koulutustutkimuksista. Kansainvälisesti on julkaistu myös tiettyjen lehtien julkaisemien tutkimusten tai tiettyjen tietokantojen sisältämien tutkimusten katsauksia. (Oermann ym., 2024.) Katsaukset ovat tärkeitä, sillä ne tuottavat tietoa opetuksellisten ratkaisujen ja koulutuspoliittisen päätöksenteon pohjaksi (Oermann, 2022), mutta tutkimusten tulokset esimerkiksi opetusmenetelmien vaikuttavuudesta ovat olleet ristiriitaisia (Breytenbach ym., 2017). Vaikuttavuuden lisäksi tarvitaan tietoa alan toimintaympäristön muutoksista erilaisten megatrendien, kuten kansainvälisyyden ja teknologian kehityksen myötä (Mikkonen ym., 2019).
Suomessa on tehty terveysalan koulutustutkimuksen katsauksia aikaisemmin kohdistuen muun muassa tehtyyn terveysalan koulutustutkimukseen (Salminen ym., 2006) ja koulutusta käsitteleviin väitöskirjoihin (Vierula ym., 2016). Sairaanhoitajakoulutuksen vaatimusten uudistuksen perustaksi tehtiin katsaus koulutuksen sisällön kehittämiseksi (Kajander-Unkuri ym., 2020; Savonia, 2020). Kaiken kaikkiaan koulutustutkimus on lisääntynyt ja aiheellista on kuvata suomalaista terveysalan koulutustutkimuksen nykytilaa tulevien tutkimusten suuntaamiseksi ja kehittämiseksi vastaamaan aiempaa paremmin koulutuksen tarpeisiin. Hoitotiede- lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 1989 julkaistiin terveysalan koulutustutkimusta käsittelevä artikkeli (Hentinen, 1989), jossa kuvattiin ansiokkaasti koulutustutkimuksen suuntaviivoja ja joka loi pohjan hoidon, hoitotieteen didaktiikan ja terveyspedagogiikan käsitteistölle. Edelleen Hentisen (1989) artikkelia voidaan pitää ajankohtaisena ja osin artikkelissa kuvattuja tavoitteita ei olla vieläkään saavutettu.
Hoitotiede-lehden ilmestymisen alkuaikoina Suomessa terveysalan koulutus oli opistotasoista, mutta siirtyi 1990-luvan alussa ammattikorkeakoulukokeilujen jälkeen vakinaisesti ammattikorkeakouluihin vuonna 1999. Koulutusmuutoksen tavoitteena oli koulutustason noston lisäksi siirtyä Bologna-uudistuksen mukaiseen eurooppalaiseen korkeakoulutusmalliin (Euroopan Komissio, 2013; Lahtinen ym., 2014). Kuitenkaan itse koulutusmuutoksia kuvaavia ja arvioivia artikkeleja ei juurikaan ole julkaistu. Lisäksi näyttää siltä, että yhä enemmän terveyspedagogisia tutkimuksia julkaistaan kansainvälisinä julkaisuina (Oermann ym., 2024). Tieteenalan kehittymisen ja terveyspedagogisen tutkimuksen implementaation kannalta on kuitenkin keskeistä, että tutkimustuloksia julkaistaan myös omalla kielellä (Grünthal, 2019).
Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata Hoitotiede-lehdessä julkaistua terveysalan koulutustutkimusta. Tavoitteena on tuottaa tietoa tulevan terveyspedagogisen tutkimuksen suunnittelemiseksi ja perustaksi.
Tutkimuskysymykset
1. Minkälaista terveysalan koulutustutkimusta on julkaistu Hoitotiede-lehdessä vuosina 1989-2023?
2. Mihin terveysalan koulutustutkimus on kohdistunut?
Tutkimusaineisto ja menetelmät
Tutkimusaineisto, sen hankinta ja laadunarviointi
Tämän integratiivisen kirjallisuuskatsauksen aineisto muodostui kaikista Hoitotiedelehdessä vuosina 1989-2023 julkaistuista terveysalan koulutusta käsittelevistä artikkeleista (n=98). Sisäänottokriteerinä oli artikkelin kohdistuminen terveydenhuollon ammattihenkilöiden (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559) koulutuksen tutkimukseen. Tutkimusryhmän tutkijat kokosivat artikkelit Hoitotiede-lehdestä manuaalisesti lukemalla lehtien sisällysluetteloista otsikot. Tarvittaessa luettiin artikkelien tiivistelmät, jos otsikon perusteella ei voitu tehdä päätöstä artikkelin mukaanotosta tai poisjättämisestä. Päätöksen mukaanotosta tai poisjättämisestä teki aina vähintään kaksi tutkimusryhmän jäsentä.
Katsaukseen valittujen alkuperäisartikkelien laatu arviointiin itsenäisesti kolmen tutkijan toimesta (AH, JP ja HV). Metodologisen laadun arviointiin käytettiin Joanna Briggs Instituutin ( JBI) arviointikriteeristöä järjestelmälliselle katsaukselle (n=7) sekä laadulliselle (n=49), kvasikokeelliselle (n=3) ja poikkileikkaustutkimukselle (n=38). Tämän lisäksi Högström (1996) "discussion paper" arvioitiin tutkimusryhmässä sopivaksi katsaukseen, vaikka sille soveltuvaa JBI kriteeristöä ei ollut. Laadun arvioinnin perusteella ei artikkeleita jätetty pois, koska kaikki ylittivät vaadittavat 50 % pisteistä ja lisäksi tarkoituksena oli saada kokonaiskuva julkaistuista artikkeleista. Kvasikokeellisia tutkimuksia kuvaavien artikkelien laatupisteitä (pisteiden vaihtelu 7-8/9) heikensivät kontrolliryhmän puuttuminen. Poikkileikkaustutkimuksia kuvaavissa artikkeleissa (pisteiden vaihtelu 4-8/9) sekoittavia tekijöitä ei aina ollut tunnistettu tai niitä ei ollut mainittu. Laadullisia tutkimuksia kuvaavissa artikkelissa (pisteiden vaihtelu 6-10/10) pisteitä heikensivät tutkijan kulttuuritaustan tai teoreettisten lähtökohtien kuvauksen puuttuminen. Osassa järjestelmällisiä katsauksia kuvaavissa artikkeleissa (pisteiden vaihtelu 5-10/10) ei ollut tehty julkaisuharhan arviointia.
Aineiston analyysi
Tutkimusryhmän tutkijat (LS, TS, HV) keräsivät tietoja valituista artikkeleista etukäteen laadittuun luokittelurunkoon, joka sisälsi seuraavat asiat: tekijä(t), vuosi, tutkimuksen tarkoitus, tutkimusasetelma, otantamenetelmä, aineiston koko ja aineistonkeruumenetelmä (mukaillen Vierula ym., 2016). Artikkeleista koostettiin aineistonkeruun kohteet (osallistujat), aineistonkeruumenetelmät ja analyysimenetelmät sekä julkaisuajankohdat. Lisäksi artikkeleissa tutkimuksen kohdentuminen luokiteltiin Vierulan ym., (2016) käyttämää luokittelua: 1) Oppiminen ja oppimistulokset terveysalan koulutuksessa, 2) Terveysalan opettaja ja opettaminen, 3) Terveysalan koulutuksen rakenteelliset tekijät ja 4) Terveysalan koulutustutkimuksen tutkimusmenetelmät. Tulokset raportoidaan kuvailevasti tekstinä ja taulukoina.
Tulokset
Terveysalan koulutustutkimukset vuosien 1989-2023 välillä
Mukaan valitut artikkelit (n=98) on julkaistu vuosien 1989 ja 2023 välillä (Taulukko 1). Artikkelien lukumäärä on lisääntynyt erityisesti 2000-luvulla ja kaikista tutkimuksista 24 % oli julkaistu viimeisen viiden vuoden aikana. Yksittäisiä vuosia tarkastellen eniten julkaisuja oli vuodelta 2020 (n=8). Suurin osa artikkeleista oli suomenkielisiä (n=94), mutta mukana oli lisäksi kaksi englannin- ja kaksi ruotsinkielistä artikkelia.
Mukaan valittujen artikkelien kuvaamissa tutkimuksissa oli käytetty erilaisia tutkimusasetelmia. Useimmiten oli hyödynnetty poikkileikkaus- ja laadullisia kuvailevia tutkimusasetelmia, mutta vain harvoin pitkittäis- tai kokeellisia asetelmia. Lisäksi aineistossa oli mukana "discussion paper" -tyyppisiä artikkeleja. Aineistot olivat pääasiassa kerätty kyselylomakkeilla ja haastattelemalla (Taulukko 2) ja aineistot olivat analysoitu tilastollisin menetelmin tai erilaisilla sisällön analyysimenetelmillä (Taulukko 3). Tutkittavat olivat useimmiten opiskelijoita ja osallistujamäärät vaihtelivat välillä 3-1796 (Taulukko 4).
Terveysalan koulutustutkimusten kohdentuminen
Mukaan valituissa artikkeleissa koulutustutkimus kohdentui opiskelijoiden oppimiseen ja oppimistuloksiin, terveysalan opettajiin ja opettamiseen ja koulutuksen rakenteellisiin tekijöihin sekä koulutustutkimuksen tutkimusmenetelmiin (Taulukko 5).
Oppiminen ja oppimistulokset hoitotyön koulutuksessa
Oppimista ja oppimistuloksia käsitteleviä artikkeleita oli 52. Opiskelijoiden suoriutumiseen sekä oppimisen ja osaamisen arviointiin kohdistuvissa artikkeleissa kuvattiin sairaanhoitajakoulutuksen tuottamia valmiuksia käytännön hoitotyöhön (Nikkola, 1992; Solante & Leino-Kilpi, 1998), arvioitiin hoitotyön opiskelijoiden sekä lähi- ja sairaanhoitajien perushoidon osaamista ja sen toteutumista (Paavilainen ym., 2021) ja selvitettiin sairaanhoitajien arvioita teoreettisesta ja käytännöllisestä osaamisestaan ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä (Paloposki ym., 2003). Lisäksi yhdessä artikkelissa kuvattiin kriittisen ajattelun kehittymisen mahdollisuuksia (Halme & Aavarinne, 1999).
Kliinistä oppimista koskevissa artikkeleissa kuvattiin opiskelijoiden hoitamisen taitoja ja niiden oppimista ammattikorkeakoulussa (Salmela & Leino-Kilpi, 2007) ja potilaiden kokemuksia hoitotyön opiskelijoiden osallistumisesta heidän hoitoonsa (Talus ym., 2019). Kliinisen oppimisympäristön tutkimuksissa kuvattiin opiskelijoiden oppimista (Koskinen & Silen-Lipponen, 2001) ja harjoittelukokemuksia (Munnukka, 1996; Saarikoski ym., 2009; Vesanto & Munnukka, 1996). Tutkimuksen kohteena on ollut myös harjoittelun sisältö, edellytykset ja vaikutus (Vuorinen ym., 2005) sekä ohjauskäytännöt (Kälkäjä ym., 2016). Yksittäisiä tutkimuksia on julkaistu moduuliharjoittelusta (Hyvärinen ym., 2019) ja harjoittelun ryhmäohjauksesta (Ronkainen ym., 2020). Opiskelijaohjaajien näkökulma tuli esille tutkimuksissa, joissa kuvattiin ohjaajien ohjausosaamista (Karjalainen ym., 2015; Kukkohovi ym., 2020, Ruuskanen ym., 2018) ja ohjaajien käsityksiä haasteellisista ohjaustilanteista ( Juntunen ym., 2016). Sen sijaan opettajien kokemuksia ohjatusta harjoittelusta ei juurikaan ole tutkittu (Kehus ym., 2019) lukuun ottamatta opettajatuutorointia (Vehviläinen & Nieminen 1999).
Kliinistä oppimista sivuavat artikkelit kohdistuivat kliinisen hoitotyön etiikan näkyvyyteen opetusohjelmissa (Nylund, 2000), hoitotyöntekijöiden opiskelijoihin kohdistamaa henkistä väkivaltaa (Hakojärvi ym., 2011), opintojensa päättävien opiskelijoiden käsityksiä valmiuksistaan hoidon laadun kehittämiseen (Kuokkanen & Leino-Kilpi, 1995) ja taitojen oppimisesta potilassimulaatioilla (Pakkanen ym., 2012).
Kliinisten taitojen oppimista käsittelevissä artikkeleissa kuvattiin opiskelijoiden hoitotyön toimintaa ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä harjoittelujaksojen aikana (Sarajärvi & Isola, 2006). Oppimista tarkasteltiin eri näkökulmista, kuten opiskelijoiden näkemyksiä perhehoitotyöstä (Havukainen ym., 2007), mielenterveyshoitotyön oppimisesta (Tölli ym., 2010), tavoitellusta osaamisen tasosta (Tupala ym., 2004) sekä suuhygienistiopiskelijoiden ammatillisesta osaamisesta (Pietikäinen ym., 2011). Artikkeleissa kuvattiin hoitamisen oppimista hoitohenkilökunnan ja opiskelijoiden näkökulmasta (Blomster & Vanhanen, 1995). Hoitotyön prosessin oppimista kuvattiin eri opetussuunnitelmia käytettäessä (Janhonen & Hentinen, 1990).
Yleistaitojen oppimista kuvattiin hoitotieteen keskeisten käsitteiden ilmenemisenä hoitotyön harjoittelussa (Salmio, 1990). Lisäksi kuvattiin aikuiskoulutuksessa olevien sairaanhoitajien ammatillista kasvua (Hopia & Heikkilä, 2005) ja vaihto-opiskelijoiden merkityksellisiä oppimistapahtumia (Koskinen ym., 2007).
Artikkeleissa kuvattiin opiskelijoiden osaamista hoitotyön osaamisen eri alueilla kuten kulttuurinen (Korhonen ym., 2016; Koskinen ym., 2005), päätöksenteko- (Hokkanen ym., 2002; Koivisto ym., 2020, Kuokkanen, 1992), lääkelasku- (Koskinen ym., 2022; Nousiainen ym., 2023), laitoshoidossa olevien ja ikääntyneiden hoitotyön (Haapsaari ym., 2000; Hirvonen ym., 2004; Mäkisalo, 1993), eettinen (Ajanko & Leino-Kilpi, 2005) ja hoitotyön johtamisen osaaminen (Terkamo-Moisio ym., 2021). Yksittäisissä tutkimuksissa oli kuvattu opiskelijoiden oppimisvalmiuksia (Leino-Kilpi,1989; Sandell ym., 2001) ja huumorin käyttöä (Vesa & Isola, 2000). Teknologian kehittymisen näkökulma ilmeni tutkittaessa simulaatiopelin vaikuttavuutta opiskelijoiden kliinisiin päätöksentekotaitoihin (Koivisto ym., 2020) ja verkko-opiskelijoiden oppimistavoitteita ja kokemuksia tavoitteiden saavuttamisesta (Korhonen ym., 2004). Opiskelijoiden suhdetta hoitotyöhön oli kuvattu opetuksessa välittyvän ihmiskäsityksen kautta (Elomaa, 1990).
Hoitotyön opettaja ja opettaminen
Hoitotyön opettajaan ja opettamiseen kohdistuvia artikkeleita oli 32. Hoitotyön opettajan suhdetta hoitotyöhön kuvattiin hoitotyön opettajien ammatilliselle kutsumukselle ja tekniselle hoitotyölle tunnusomaisina piirteinä (Janhonen, 1990a). Opettajan rooli tuli esille kokemuksina opettajuudesta (Holopainen & Tossavainen, 2003; Koskenranta ym., 2020; Ryhänen ym., 2023) ja kollegiaalisuudesta (Koskenranta ym., 2020) sekä opettajien toimintaa ohjaavina perusolettamuksina ja tietorakenteina (Mäkisalo, 1994). Hoitotyön opettajien hyvinvointia kuvattiin opettajien kokemana työhyvinvointina ja sen edistämiseen liittyvinä tekijöinä (Hyvärinen ym., 2017; Rautiainen ym., 2023; Saaranen ym., 2020).
Opettajan osaamista kuvattiin sekä geneerisenä osaamisena (Salminen ym., 2011) että eri osaamisalueiden osaamisena kuten digitaalisena (Vauhkonen ym., 2020), kulttuurisena (Paija ym., 2019), yrittäjyys- (Salminen ym., 2012) ja tiedonhallinnon osaamisena (Rajalahti & Saranto, 2011). Aineistot oli kerätty pääasiassa opettajilta itsearviointeina, mutta myös hoitotyön opiskelijoilta (Kettunen ym., 2013). Opettajien osaamisen kehittymistä (Nokelainen ym., 2019) ja opettajien täydennyskoulutusta (Heinistö ym., 2018; Vilen & Salminen, 2016) oli tutkittu harvoin. Opettajaopiskelijoihin kohdistuvaa tutkimusta on julkaistu kaiken kaikkiaan vähän ja artikkelit kohdistuivat opetusharjoitteluun (Koivula, 2017; Tikanoja & Koivula, 2020), tieto- ja viestintätekniikan osaamiseen (Autio ym., 2018) ja osaamisprofiileihin (Kuivila ym., 2022).
Opetusmenetelmiin kohdentuvissa tutkimuksissa kuvattiin tutkimustiedon käytön opetusta (Laapio ym., 2014), lääkehoidon opetusmenetelmiä (Saastamoinen ym., 2018) ja videoneuvottelun käyttöä (Laakso ym., 2018). Opiskelijoiden kokemuksia oli kuvattu mielenterveystyön simulaatio-opetuksessa (Kärki ym., 2020) ja oppimistuloksia ongelmalähtöisessä opetuksessa (Alastalo & Salminen, 2015). Opettajaopiskelijoiden pedagogisia ratkaisuja ja digitaalisten resurssien hyödyntämistä tutkittiin yhdessä tutkimuksessa (Pajari ym., 2023).
Terveysalan koulutuksen rakenteelliset tekijät
Terveysalan koulutuksen rakenteellisiin tekijöihin kohdistuvissa artikkeleissa (n=8) kuvattiin oppilaitoksen toimintaa (Mäkisalo, 1996; Mäkisalo & Kinnunen, 1995; Mäkisalo & Kinnunen, 2000) ja monitieteellistä suuntautumista tarkastelemalla eri alojen yhteistoimintakokeilun tuloksia (Paukkunen ym., 2001; Taskinen ym., 1995). Opetussuunnitelmien uudistamista ja toteutumista (Aavarinne, 1990; Leino-Kilpi, 1991; Sjögren ym., 2000) kuvattiin muutamassa artikkelissa.
Terveysalan koulutustutkimuksen tutkimusmenetelmät
Koulutustutkimuksen menetelmiä kuvaavissa artikkeleissa (n=6) tarkasteltiin hoidon didaktiikan tutkimuksen tarvetta ja tutkimuskohteita (Hentinen, 1989) sekä Suomen ja Ruotsin terveysalan koulutustutkimusta ja hoitopedagogisen tutkimuksen tarvetta (Högström, 1996). Lisäksi kuvattiin ohjauskeskustelun käsiteanalyysia (Kostiainen & Hupli, 2013), abduktiivisen lähestymistavan käyttöä (Havukainen, 2005), eläytymismenetelmää aineistonkeruumenetelmänä (Haaranen ym., 2023) ja dialogioppimisen perusteita (Sarja & Janhonen, 1999).
Pohdinta
Tulosten tarkastelu
Tämän katsauksen tarkoituksena oli kuvata Hoitotiede-lehdessä julkaistua terveysalan koulutustutkimusta. Koulutustutkimuksen määrä on lisääntynyt 2000-luvulla, mitä selittää erilaiset yhteiskunnalliset, koulutukselliset ja pedagogiset muutokset (Mikkonen ym., 2019). Myös koulutustutkimusta tekevien väitöskirjatutkijoiden määrä on lisääntynyt (Vierula ym., 2016) ja tutkimusmenetelmät kehittyneet. Postikyselyt ovat vaihtuneet sähköpostin välityksellä välitettäviin sähköisiin kyselyihin ja haastattelututkimuksia on toteutettu etäteknologian avulla. Myös tilastolliset analyysit ovat lisääntyneet tällä vuosituhannella.
Toisaalta, vaikka digitalisaatio on mahdollistanut uusien menetelmien käytön tutkimuksissa, tutkimussyötteen lisääntyminen ei näy tasaisesti esimerkiksi menetelmäartikkeleiden (n=6) määrässä. Näitä on mahdollisesti julkaistu Hoitotiede-lehdessä tai muissa julkaisuissa kuin koulutustutkimuksen yhteydessä, jolloin ne eivät ole mukana tässä katsauksessa. Esimerkiksi kansainvälisiin julkaisuihin ohjaa kansainvälisestä julkaisutoiminnasta saatava näyttö mahdollisimman korkeatasoisesta tutkimuksesta tieteellisessä lehdessä (Grünthal, 2019). Kuitenkin on tärkeää julkaista suomenkielistä ja vaihtelevin menetelmin tuotettua terveyspedagogista tutkimusta, jotta tuotettu tutkimus saavuttaisi yhteiskunnallista vaikuttavuutta johtajien, opettajien, opiskelijoiden, työntekijöiden ja potilaiden tavoittamiseksi. Omilla virallisilla kielillä voimme viestiä "osuvimmat ilmaukset ja täsmällisimmät sanat" terveyspedagogisesta tutkimuksesta (Grünthal, 2019, s. 50).
Katsaukseen valittujen artikkeleiden tutkimusmenetelmiä tarkasteltaessa huomataan niiden painottuvan kuvaileviin ratkaisuihin, sen sijaan satunnaistettuja koe-kontrolliasetelmia ja vertailututkimuksia katsauksessa oli vähän. Aineistot oli kerätty pääosin opiskelijoilta ja opettajilta aineistokokojen ollessa pieniä. Ei riitä, että tutkitaan toimeenpanoa kuvaavia tai ilmiöihin yhteydessä olevia tekijöitä, vaan tarvitaan myös interventiotutkimusta. Implementaatio- eli toimeenpanotutkimuksia ei tähän katsaukseen valikoitunut mukaan, vaikka niiden tarve on osoitettu keskeiseksi muun muassa opetusmenetelmämuutosten perustaksi (Oermann, 2022). Kansainvälisesti näyttää siltä, että terveysalan koulutustutkimukseen liittyvät kirjallisuuskatsaukset ovat lisääntyneet (Oermann, 2022), mutta Hoitotiedelehdessä niitä on julkaistu vain vähän (n=5).
Tässä katsauksessa oli eniten oppimiseen ja oppimistuloksiin kohdistuneita tutkimuksia artikkeleita (56 %). Ne keskittyivät pääosin opiskelijoiden ja ohjaajien kokemuksiin ohjatusta harjoittelusta (esim. Kehus ym., 2019) sekä opiskelijoiden ja ohjaajien osaamisen kuvaamiseen (Karjalainen ym., 2015; Kukkohovi ym., 2020). Yleistaitojen oppimista oli tarkasteltu laajasti opiskelussa ilmenevistä hoitotieteen keskeisistä käsitteistä (Salmio, 1990) aina opiskelijoiden lääkelaskuosaamiseen (Nousiainen ym., 2023; Koskinen ym., 2022). Lisäksi kliinisten taitojen oppimista oli käsitelty monipuolisesti kattaen hyvin alalla tarvittavaa osaamista (Kajander-Unkuri ym., 2020; Savonia, 2020). Kuitenkin julkaistujen oppimista ja oppimistuloksia käsittelevien artikkelien määrän perusteella tarkastelun voi nähdä kapeaksi. Kuten Vierula ja muut (2016) katsauksessaan toivat esille, myös tässä katsauksessa oppimisen arviointi validoiduilla mittareilla ja opettajien arviointiosaamisen tutkiminen on ollut niukkaa. Mahdollisesti tämä johtuu siitä, että tutkijat ovat olleet opettajia, jotka ovat keränneet aineistoa omasta opetuksestaan ja opetukseen osallistuneilta opiskelijoilta. Kokemusten selvittämisen ja kuvaamisen sekä itsearvioinnin lisäksi olisi jatkossa hyödynnettävä muita menetelmiä, kuten ulkopuolista arviointia tulosten vahvistamiseksi ja uusien näkökulmien löytämiseksi (Davis ym., 2006).
Vain yksittäisissä oppimista ja oppimistuloksia käsittelevissä artikkeleissa tarkasteltiin kliinisen harjoittelun toteuttamista eri muodoissa, kuten moduuliharjoitteluna (Hyvärinen ym., 2019) tai simulaatioina (Pakkanen ym., 2012). Tämä voi johtua perinteisten harjoittelujen asemoitumisena opetussuunnitelmiin, joita osaltaan ohjaa Euroopan unionin direktiivi (Euroopan Komissio, 2013). Toisaalta aihetta käsitteleviä artikkeleita on mahdollisesti julkaistu enemmän kansainvälisissä julkaisuissa jääden tämän katsauksen ulkopuolelle. Oermannin ja kumppanien (2024) mukaan vuosina 2018-2022 tehdyissä hoitotyön koulutusta käsittelevissä katsauksissa suurin osa on tarkastellut simulaatioita ja oppimistuloksia. Joka tapauksessa tarvitaan lisää suomalaista tutkimusta näiden vaihtoehtoisten harjoittelumuotojen ja oppimisympäristöjen toteutustapojen kehittämisen tarkastelusta ja oppimistuloksista. Esimerkiksi teknologian kehittyminen mahdollistaa uusia innovaatioita, joiden pilotointeja tämän katsauksen yksittäisissä artikkeleissa oli kuvattu (esim. Laakso ym. 2018). Tämä uusien harjoittelumuotojen ja tätä kautta harjoittelumahdollisuuksien tutkimukseen perustuva kehittäminen terveysalan koulutukseen on erityisen tärkeää sote-uudistuksen palvelurakenteiden muuttuessa (Häkkinen ym., 2022) ja mahdollisesti perinteisten harjoittelumahdollisuuksien saatavuuden heikentyessä.
Hoitotyön opettajaan ja opettamiseen sekä työhyvinvointiin kohdistuvia artikkeleja on julkaistu lisääntyvästi 2000-luvulta alkaen. Osaltaan tähän on syynä kansalliset opettajien osaamista ja työhyvinvointia arvioineet tutkimushankkeet (Mikkonen ym., 2019; Saaranen, 2023; Salminen ym., 2011). Opettajien osaamista on tutkittu yleisellä tasolla (Salminen ym. 2011), mutta myös eri osaamisalueita kuvaten (esim. Paija ym., 2019 tai Vauhkonen ym., 2022). Opettajien osaamisen arvioinnissa on käytetty sekä Suomessa kehitettyjä mittareita (esim. Kettunen ym., 2013 tai Salminen ym., 2011) että suomen kielelle käännettyjä kansainvälisiä mittareita (esim. Paija ym., 2019). Tutkimusten tulokset osoittavat opettajien osaamisen olevan korkealla tasolla (Salminen ym., 2011; Vauhkonen ym., 2020), mutta opettajat kokevat tarvitsevansa täydennyskoulutusta opetuksen sisältöihin ja opetusmenetelmiin (Nokelainen ym., 2018; Vilen & Salminen, 2016). Tämä osoittaa opettajien halun kehittyä ja pysyä ajan tasalla muuttuvissa oppimisympäristöissä ja terveydenhuollon vaatimuksissa. Opettajat perustavat opetuksensa tutkimusnäyttöön, joka tuli esille jo Salmisen vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa (Salminen ym., 2011). Tulosta vahvistavat uudemmat kansainvälisesti julkaistut tutkimukset suomalaisten opettajien osaamisesta (Elonen ym., 2023) ja työhyvinvoinnista (Vauhkonen ym., 2024). Etiikka ja eettiset ratkaisut ovat keskeinen osa opettajan työtä, josta ei ole Hoitotiedelehdessä julkaistuja omia tutkimuksia, vaan niitä on kuvattu osana opettajan muuta työtä (esim. Koskenranta ym., 2020 tai Salminen ym., 2011).
Opettajien osaamista kuvaavat tutkimukset ovat olleet pääasiassa kyselyitä, joissa opettajat itse ovat arvioineet omaa osaamistaan (Paija ym., 2019; Salminen ym., 2011). Vain harvoissa tutkimuksissa opiskelijat ovat arvioineet opettajiensa osaamista (Kettunen ym., 2013). Onkin esitetty, että opiskelijat eivät ehkä ole kykeneviä arvioimaan opettajien osaamista, vaan arvioivat opettajien esiintymistä tai opetusjärjestelyjä (Oermann, 2017). Opettajien osaamisen tutkimuksessa interventio- tai havainnointitutkimukset puuttuvat lähes täysin.
Tarkastellessa terveysalan koulutustutkimusta kuvaavin artikkelien kohdentumista koulutuksen rakenteellisiin tekijöihin on näitä tutkimuksia julkaistu melko vähän ja nekin vuonna 2000 tai sitä ennen. Koulutuksessa on tapahtunut Hoitotiede-lehden ilmestymisen aikana useita niin rakenteellisia kuin sisällöllisiä muutoksia, mutta niistä ja niiden tuloksista on vain niukasti tutkimusta. Opisto- ja ammattikorkeakoulutason koulutusta on verrattu ainoastaan opiskelijoiden osaamisen (Räisänen, 2002) ja ohjattua harjoittelua koskevien käsitysten (Saarikoski ym., 2009) osalta. Vastaavia vertailututkimuksia ei ole julkaistu Hoitotiedelehdessä ja kansainvälisestikin vain harvoin. Koulutusmuutosten tutkimus vaatii usein pitkittäistutkimusta ja seurantaa, jota maassamme ei ole tehty. Näyttää siltä, että koulutusmuutokset ovat perustuneet useimmiten terveydenhuollon uudistuksiin ja siellä tapahtuneisiin muutoksiin, mutta harvemmin terveysalan koulutuksen hoitotieteelliseen tutkimusnäyttöön. Huomioitavaa on, että opetussuunnitelmatutkimus on kansainvälisesti lisääntynyt ja Suomessa kiinnostus aiheeseen on lisääntynyt, mutta lähinnä pro gradu -tutkielmissa, joista harvoin julkaistaan artikkeleita. Kaiken kaikkiaan tulevaisuudessa on tarve tutkia laajemmin koulutuksen rakenteellisia muutoksia ja terveysalan oppilaitosten toimintaa.
Katsauksen luotettavuus ja eettisyys
Kirjallisuuskatsauksen luotettavuus ja eettisyys liittyvät koko kirjallisuuskatsauksen prosessin johdonmukaisuuteen sisältäen laadunarvioinnin (Booth, 2016). Tutkimusryhmä muodostui kahden yliopiston tutkimus- ja opetushenkilöistä, joilla kaikilla oli vahva hoitotieteen ja koulutuksen asiantuntemus Tätä voidaan pitää hyvänä ja luotettavuutta lisäävänä lähtökohtana, kun toteutetaan hoitotieteen alan koulutuksen tutkimusta ja sen arviointia kuvailevana, integratiivisena kirjallisuuskatsauksena.
Tulosten analysointi ja tutkimusten aukikirjoittaminen tehtiin suunnitelmallisesti, avoimesti ja huolellisesti vaiheittain usean tutkijan toimesta hyödyntäen luokittelurunkoon koottua aineistoa (TENK, 2023). Luokittelurunko perustui aikaisemmin luotuun rakenteeseen (Vierula ym., 2016), joka mahdollistaa tulosten vertailtavuuden ja havainnollistamisen. Raportointia havainnollistavat myös aineistosta kootut taulukot ja tulosten raportointi näiden mukaisesti. Tutkijat ovat ottaneet katsauksessa huomioon tutkimuksen eettiset näkökohdat muun muassa noudattamalla viittauskäytäntöjä.
Tämän katsauksen rajoituksissa on huomioitava, että Hoitotiede-lehdessä julkaistujen tutkimusten tulokset perustuivat usein yksittäisiin ja pieniin aineistoihin. Tutkitun tiedon yhteiskunnallinen vaikutus jää tällöin vähäiseksi ja vaikuttavaksi todettuja terveysalan koulutuksen toimintatapoja ei juurruteta tutkimuksen päättymisen jälkeen käytäntöön. Raportoitavaa aineistoa oli kohtalaisen paljon, joka rajoitti yksittäisten artikkeleiden tulosten tarkkaa kuvaamista. Katsaus tuotti yleiskuvan Hoitotiede-lehdessä vuosina 1989-2023 tehdystä kansallisesta terveysalan koulutustutkimuksesta ja sen kohdistumisesta.
Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet
Johtopäätöksenä todetaan terveysalan koulutustutkimusartikkelien lisääntyneen Hoitotiede-lehden ilmestymisen aikana (1989-2023) ja erityisesti 2000-luvulla. Tutkimus on kuitenkin vielä kuvailevaa ja aihealueiltaan hajanaista. Tutkimuksissa käytetyt aineistot ovat kooltaan pieniä ja ne ovat kerätty pääasiassa terveysalan opiskelijoilta ja opettajilta. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta yhteiskunnallisista koulutusmuutoksista ja koulutuksen tulevaisuuden ennakoinnista sekä terveysalan koulutuksen historiasta. Lisäksi tarvitaan menetelmällisesti monipuolisia tutkimuksia kuten implementaatio-, interventio-, pitkittäis- ja seurantatutkimuksia sekä satunnaistettuja vertailututkimuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollossa painotetaan näyttöön perustuvan toiminnan ja palveluiden vaikuttavuuden tärkeyttä, jota painotetaan myös terveysalan koulutuksessa, mutta se ei näy usein käytännön toiminnassa.
Kiitokset
Kiitämme TtM Elina Marttilaa ja TtM Noora Gustafssonia osallistumisesta katsauksen aineiston keruuseen osana opintojaan.
VASTUUALUEET
Tutkimuksen suunnittelu: LS, TS; aineiston keruu: AH, JP, LS, TS, HV, VV, EM ja NG, aineiston analysointi: AH, JP, LS, TS, HV, VV, laadun arviointi: AH, JP, HV, käsikirjoituksen kirjoittaminen: AH, JP, LS, TS, HV, käsikirjoituksen kommentointi: AH, JP, LS, TS, HV
LÄHTEET
Booth, A., Sutton, A., & Papaioannou, D. (2016). Systematic Approaches to a Successful Literature Review. Sage, London. 2nd Edition.
Breytenbach, C., Ham-Baloyi, W., & Jordan, P. J. (2017). An Integrative Literature Review of Evidence-Based Teaching Strategies for Nurse Educators. Nursing Education Perspective, 38 (49), 193-197.
Davis, D. A., Mazmanian, P. E., Fordis, M., Van Harrison, R., Thorpe, K. E. & Perrier, L. (2006). Accuracy of physician self-assessment compared with observed measures of competence: a systematic review. JAMA: Journal of the American Medical Association, 296(9), 1094-1102. https://doi.org/10.1001/jama.296.9.1094.
Euroopan Komissio. (2013). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/55/EU ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/ EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta. https:// eur- l ex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/ PDF/?uri=CELEX:32013L0055
Grünthal, S. (2019). Miksi tutkimusta kannattaa julkaista myös kotimaisilla kielillä? Kasvatus & Aika, 13(3), 46-51. https://doi.org/10.33350/ka.80057
Häkkinen, U., Laukkonen, M.-L., Nguyen, L., Holster, T., & Kapiainen, S. (2022). Olosuhdetekijät sosiaalija terveydenhuollon rahoituksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 25/2022. 45 sivua. Helsinki 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343- 874-3
JBI Joanna Briggs Institute. (2020). JBI Critical Appraisal Tools. https://jbi.global/critical-appraisaltools (19.2.2024)
Kajander-Unkuri, S., Melender, H.-L., Kanerva, A.-M., Korhonen, T., Suikkanen, A., & Silén-Lipponen, M. (2020). Sairaanhoitajan osaamisvaatimukset - suomalainen koulutus 2020-luvulle. Osaamisen ja arvioinnin yhtenäistäminen sairaanhoitajakoulutuksessa - yleSH arviointi -hanke. Kuopio: Savoniaammattikorkeakoulu 5/2020, 26. https://www.theseus. fi/bitstream/handle/10024/347289/20205ylesh Arviointi.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lahtinen, P., Leino-Kilpi, H., & Salminen, L. (2014). Nursing education in the European higher education area - variations in implementation. Nurse Education Today, 34 (5), 680-688.
Mikkonen, K., Koivula, M., Sjögren, T., Korpi, H., Koskinen, C., Koskinen, M., ... & Kääriäinen, M. (2019). Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaaminen ja sen kehittäminen. TerOpe-kärkihanke. Acta Universitatis Ouluensis, Oulun yliopisto, Oulu. http:// urn.fi/urn:isbn:9789526224794
Oermann, M. (2022). Adopting Evidence-Based Educational Approaches in Nursing, Using Implemtation Science. Editorial. Nurse Educator, 47(5), 259-260.
Oermann, M. H., Bailey, H. E., Carter-Templeton, H., Condy, C., Wrigley, J., & Ledbetter, L. S. (2024). Bibliometric analysis of nursing education reviews. Nurse Education Today, 139, 106217. https://doi. org/10.1016/j.nedt.2024.106217
Oermann, M. H. (2017). Student evaluations of teaching. There is more to course evaluations than student ratings. Nurse Educator, 42(2), 55-56. 10.1097/ NNE.0000000000000366
Reynolds, S. S., Granger, B. B., & Oermann, M. H. (2022). Implementation science in nursing education research: An exemplar. Nurse Education Today, Epub 2022 Oct 1. https://doi.org/1016/j.nedt.2022.105580.
Saaranen, T. (2023). Sosiaali- ja terveysalan opettajien työhyvinvointi Suomessa -tutkimus- ja kehittämishanke, 2020-2023. https://uefconnect.uef.fi/tutkimusryhma/ sosiaali-ja-terveysalan-opettajien-tyohyvinvointi- suomessa-tutkimus-ja-kehittamishanke-2020-2023/ (20.6.2024)
Salminen, L., Nuutila, L., Hupli, M., Heikkilä, A., & Leino- Kilpi, H. (2006). Suomalainen terveysalan koulutustutkimus vuosina 1984-2004. Hoitotiede 17(2), 69-80.
Salminen, L., Koivula, M., Saaranen, T. (2023). Hoitotieteen didaktiikasta kohti terveyspedagogiikkaa. T. Saaranen, M Koivula, K Mikkonen, J Hemberg & L Salminen. (Toim.) 2023. Terveysalan opettajan käsikirja. (s. 56-62). Tietosanoma. Baltoprint, Lithuania. Kolmas painos.
Savonia-ammattikorkeakoulu (Savonia). (2020). Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimukset ja sisällöt. https://blogi.savonia.fi/ylesharviointi/2019/01/31/ yleissairaanhoitajan-180-op-osaamisvaatimuslauseetja- sisallot-julkaistu/
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). (2023). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. Saatavissa: https://tenk. fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf
Vierula, J., Stolt, M., Salminen, L., Leino-Kilpi, H., & Tuomi, J. (2016). Nursing education research in Finland - A review of doctoral dissertations. Nurse Education Today, 37, 145-154. https://doi.org/10.1016/j. nedt.2015.10.014
Katsauksen artikkelit:
Aavarinne, H. (1990). Sairaanhoidon opiskelijoiden arviointia hoito-opin perusteiden oppimisesta. Hoitotiede, 1(1), 118-123.
Ajanko, S., & Leino-Kilpi, H. (2005). Valmistuvien kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden eettinen päättely ja sen analyysi. Hoitotiede, 17(1), 14-24.
Alastalo, M., & Salminen, L. (2015). Ongelmalähtöinen oppiminen terveysalan koulutuksessa: oppimistulokset ja opiskelijoiden kokemukset-kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede, 27(3), 171-182.
Autio, R., Sormunen, M., & Saaranen, T. (2018). Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden tieto- ja viestintätekninen osaaminen koulutuksen alussa. Hoitotiede, 30(4), 299-309.
Blomster, M. L., & Vanhanen, L. (1995). Hoitamisen oppiminen teho-osastolla Hoitohenkilökunnan ja sairaanhoidon opiskelijoiden näkökulma. Hoitotiede, 7(4), 180-186.
Elomaa, L. (1990). Hoito-opin opetuksessa välittyvä käsitys ihmisestä: Opiskelijoiden koevastausten arviointia. Hoitotiede, 2(1), 124-129.
Eskola, H., Kuivila, H.-M., Kääriäinen, M., Koskimäki, M., Koskinen, M., & Mikkonen, K. (2022). Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien kokemukset innovaatio- ja ennakointiosaamisesta. Hoitotiede, 34(3), 183-194.
Haapsaari, H., Välimaki, M., & Katajisto, J. (2000). Lähihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä laitoshoidossa olevan vanhuspotilaan itsemääräämisoikeudesta. Hoitotiede, 12(2), 55-65.
Haaranen, A., Kantola, M., & Pajari, J. (2023). Eläytymismenetelmän käyttö aineistonkeruussa tutkittaessa sairaanhoitajaopiskelijoiden tyytyväisyyttä ja asennetta digitaaliseen oppimiseen. Hoitotiede, 35(2), 133-146.
Hakojärvi, H. R., Salminen, L., & Suhonen, R. (2011). Hoitohenkilökunnan opiskelijoihin kohdistama henkinen väkivalta ohjatussa harjoittelussa - kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede, 23(3), 162-174.
Halme, S., & Aavarinne, H. (1999). Kriittisen ajattelun kehittymisen mahdollisuudet hoitotyön koulutuksessa ammattikorkeakoulussa. Hoitotiede, 11(2), 72-86.
Havukainen, P. (2005). Abduktiivinen lähestymistapa lähtökohtana esseevastausten arviointikriteerien kehittämiseen. Hoitotiede, 17(2), 79-88.
Havukainen, P., Hakulinen-Viitanen, T., & Pelkonen, M. (2007). Perhehoitotyön oppimistehtävät -opiskelijoiden näkemykset perhehoitotyöstä. Hoitotiede, 19(1), 23-32.
Heinistö, A. K., Kääriäinen, M., & Ruotsalainen, H. (2018). Terveysalan opettajien kokemukset työterveyshuollon osaamisesta ja opetuksesta. Hoitotiede, 30(2), 106-118.
Hentinen, M. (1989). Hoidon didaktiikan tutkimuksesta. Hoitotiede, 1(1), 5-11.
Hentinen, M., & Janhonen, S. (1990). Hoitotyön prosessin oppiminen sairaanhoitajakoulutuksessa. Hoitotiede, 2(4), 255-262.
Hirvonen, R., Nuutinen, P., Rissanen, S., & Isola, A. (2004). Miksi vanhustyö ei kiinnosta? Sosiaali-ja terveysalan opiskelijoiden asenteet vanhuksia kohtaan ja heidän käsityksensä suomalaisesta vanhustyöstä koulutuksen eri vaiheissa. Hoitotiede, 16(5), 235-246.
Hokkanen, H., Eriksson, E., Hupli, M., Antila, M. L., & Ruotsalainen, T. (2002). Opiskelun alkuvaiheessa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden hoitotyön päätöksenteon oppiminen. Hoitotiede, 14(2), 51-63.
Holopainen, A., & Tossavainen, K. (2003). Hoitotyön opettajien kokemuksia opettajuudestaan. Hoitotiede, 15(1), 38-45.
Hopia, H., & Heikkilä, J. (2005). Vahvistumista ja luopumista: aikuiskoulutuksessa opiskelevien sairaanhoitajien ammatillinen kasvu ja siihen yhteydessä olevat tekijät ammattikorkeakoulutuksen aikana. Hoitotiede, 17(4), 178-188.
Hyvärinen, K., Tossavainen, K., & Saaranen, T. (2017). Ammatillinen osaaminen työhyvinvoinnin osana - kyselytutkimus terveysalan opettajille. Hoitotiede, 29 (4), 252-263.
Hyvärinen, N., Palonen, M., & Åstedt-Kurki, P. (2019). Ohjattu harjoittelu opiskelijamoduulissa: hoitajien kokemuksia hoitoalan opiskelijoiden ohjaamisesta ja oppimisesta. Hoitotiede, 31(1), 15-26.
Högström, M.-B. (1996). Vårdutbildningens pedagogik och didaktik. Trender och aktuella insatser. Hoitotiede, 8(3), 119-126.
Janhonen, S. (1990). Hoito-opin opettajan hoitotyön ja didaktiikan ajattelu. Hoitotiede, 2(2), 165-170.
Juntunen, J., Ruotsalainen, H., Tuomikoski, A. M., & Kääriäinen, M. (2016). Haasteelliset opiskelijaohjaustilanteet terveysalalla: opiskelijaohjaajien käsityksiä. Hoitotiede, 28(2), 123-136.
Karjalainen, T., Ruotsalainen, H., Sivonen, P., Tuomikoski, A. M., Huhtala, S., & Kääriäinen, M. (2015). Opiskelijaohjaajien arviot omasta ohjausosaamisestaan. Hoitotiede, 27(3), 183-198.
Kehus, E., Kyngäs, H., Kääriäinen, M., & Mikkonen, K. (2019). Hoitotyön opettajien kokemuksia kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden kliinisestä harjoittelusta. Hoitotiede, 31(3), 167-179.
Kettunen, E., Lukkarinen, H., Kääriäinen, M., & Salminen, L. (2013). Hoitotyön opettajan kliininen osaaminen hoitotyön opiskelijoiden arvioimana. Hoitotiede, 25(1), 24-35.
Koivisto, J.-M., Rosqvist, K., Buure, T., Engblom, J., & Haavisto, E. (2020). The effectiveness of a simulation game on nursing students' self-evaluated clinical reasoning skills: A quasi-experimental study. Hoitotiede, 32(suppl), 38-47.
Koivula, M., & Keski-Saari, H. (2017). Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden kokemukset opetusharjoittelusta. Hoitotiede, 29(4), 276-287.
Koivusalo, H., Joronen, K., & Koivula, M. (2014). Hoitotyön opettajaopiskelijoiden ammatti-identiteetti hoitotieteen pedagogisissa opinnoissa. Hoitotiede, 26(3), 154-165.
Korhonen, V., & Kaunonen, M. (2004). Intentionaalista oppimista verkossa - hoitotieteen opiskelijoiden oppimistavoitteet ja tavoitteiden saavuttaminen verkko-opinnoissa. Hoitotiede, 16(1), 25-38.
Korhonen, U., Kankkunen, P., & Halimaa, S. L. (2016). Bioanalyytikko-opiskelijoiden käsityksiä kulttuurisesta kompetenssista ja sen oppimisesta. Hoitotiede, 28(2), 109-122.
Koskenranta, M., Kuivila, H. M., Meriläinen, M., Bore n, N., Kääriäinen, M., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2020). Sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuus ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa. Hoitotiede, 32(3), 166-176.
Koskinen, L., & Silén-Lipponen, M. (2001). Ohjattu harjoittelu oppimiskontekstina sairaanhoidon opiskelijoiden kokemana. Hoitotiede, 13(3), 122-131.
Koskinen, L. (2005). Kulttuurisen kompetenssin kehittyminen hoitotyön vaihto-opiskeluohjelmassa. Hoitotiede, 17(1), 2-13.
Koskinen, L., Jokinen, P., & Mikkonen, I. (2007). Merkityksellisten tapahtumien tekniikka reflektiotaitojen oppimisen menetelmänä hoitotyön koulutuksessa. Hoitotiede, 19(2), 90-101.
Koskinen, S., Elonen, I., Leino-Kilpi, H., Löyttyniemi, E., & Salminen, L. (2022). Valmistumisvaiheen sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkelaskuosaaminen - Eurooppalainen poikittaistutkimus. Hoitotiede, 34. 3-13.
Kostiainen, J., & Hupli, M. (2013). Ohjaajan ja opiskelijan välinen ohjauskeskustelu ohjatussa harjoittelussa: käsiteanalyysi hybridisen mallin mukaan. Hoitotiede, 25(1), 2-11.
Kotilainen, A., Mikkonen, K., Sjögren, T., Korpi, H., Koskinen, C., Koskinen, M., ... & Kääriäinen, M. (2020). Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien itsearvioitu osaaminen. Hoitotiede, 32(3). 177-190.
Kuivila, H.-M., Kääriäinen, M., Koskimäki, M., Koivula, M., Sjögren, T., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2022). Distinct competence profiles of health sciences teacher students: A cross-sectional study. Hoitotiede, 34(suppl), 14-26.
Kukkohovi, S., Kääriäinen, M., Tuomikoski, A. M., Kuivila, H., Juntunen, J., Kaucic, M., ... & Mikkonen, K. (2020). Opiskelijaohjaajien ohjausosaaminen viidessä eri Euroopan maassa. Hoitotiede, 32(3), 191-203.
Kuokkanen, L., & Leino-Kilpi, H. (1995). Terveydenhuoltoalan koulutuksen tuloksellisuuden arviointia. Opitaanko koulutuksessa hoidon laadun kehittämistä. Hoitotiede, 7(4), 151-161.
Kuokkanen, R. (1992). Kriittinen ajattelu sairaanhoitajakoulutuksen alkuvaiheen osastotunneilla. Hoitotiede, 4(2), 79-87.
Kälkäjä, M., Ruotsalainen, H., Sivonen, P., Tuomikoski, A. M., Vehkaperä, A., & Kääriäinen, M. (2016). Opiskelijaohjauskäytännöt, -resurssit ja ohjaajat terveysalalla: opiskelijaohjaajien näkökulma. Hoitotiede, 28(3), 229-242.
Kärki, J., Kuivila, H.-M., Kääriäinen, M., & Mikkonen, K. (2018). Sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimiskokemuksia mielenterveyshoitotyön simulaatio-opetuksesta: systemaattinen kirjallisuuskatsaus laadullisista tutkimuksista. Hoitotiede, 30(4), 285-298.
Laakso, I., Strandell-Laine, C., Eckardt, M., & Salminen, L. (2018). Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisalueiden opetus videoneuvottelumenetelmällä: sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemukset. Hoitotiede, 30(4), 258-270.
Laapio, E., Koivula, M., & Salminen, L. (2014). Tutkimustiedon käyttö hoitotyön opetuksessa opiskelijoiden arvioimana. Hoitotiede, 26(1), 50-62.
Leino-Kilpi, H. (1989). Sairaanhoidon opiskelijoiden hoidollisen tietorakenteen kompleksisuus. Hoitotiede, 1(1), 24-30.
Leino-Kilpi, H. (1991). Kehittävän opiskelija-arvioinnin peruslähtökohtien toteutumisen terveydenhuoltoalan koulutuksessa. Hoitotiede, 3(4), 161-168.
Munnukka, T. (1996). Opiskelija-omahoitajan yhteistyösuhteen opiskelu ja oppiminen käytännöllisessä opiskelussa-yhteistyösuhteen sisältö ja sen reflektio. Hoitotiede, 8, 127-133.
Mäkisalo, M., & Kinnunen, J. (1995). Hoitotyön johtajien käsityksiä terveydenhuolto-oppilaitoksen toiminnasta. Hoitotiede, 7(4), 171-179
Mäkisalo, M., & Kinnunen, J. (2000). Opiskelijana terveydenhuolto- oppilaitoksessa. Opiskelijoiden käsityksiä terveydenhuolto-oppilaitoksen organisaatiokulttuurin osatekijöistä. Hoitotiede, 12(1), 15-25.
Mäkisalo, M. (1993). Dementoituneen potilaan hyvä hoito ja hyvän hoidon oppiminen. Ammattiin valmistuvien käsityksiä. Hoitotiede, 5(1), 31-41.
Mäkisalo, M. (1994). Terveydenhuolto-oppilaitos organisaationa. Terveydenhuolto-oppilaitoksessa toimivien opettajien arviointia organisaation toiminnasta. Hoitotiede, 6(2), 72-82.
Mäkisalo, M. (1996). Arvojen ja periaatteiden merkitys terveydenhuolto-oppilaitoksen toiminnassa. Hoitotiede, 8(4), 184-193.
Nikkola, R., Krause, K., & Kiikkala, I. (1992). Hoitotyön käytännön valmiudet vastavalmistuneiden sairaanhoitajien ja heidän osastonhoitajiensa arvioimina. Hoitotiede, 4(3), 125-133.
Nokelainen, A., Kuivanen, H., Koskimäki, M., Lähteenmäki, M. L., Mäki-Hakola, H., Wallin, O., ... & Koivula, M. (2019). Täydennyskoulutustarpeet ja täydennyskoulutuksen merkitys uransa alussa olevien sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan ammattikorkeakouluopettajien osaamiselle. Hoitotiede, 31(4), 231-245.
Nousiainen, A. L., Kuivila, H. M., Sneck, S., Koskenranta, M., & Mikkonen, K. (2023). Toisen lukuvuoden sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkelaskentaosaaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät. Hoitotiede, 35(4), 305-320.
Nylund, L. (2000). Vårdvetenskapens betydelse vid handledning av vårdstuderande i klinisk praktiken forskningsöversikt. Hoitotiede, 12(2), 87-95.
Paavilainen, S., Lakanmaa, R. L., Kuusisto, H., Lundgren- Laine, H., Salanterä, S., & Laine, H. (2021). Perushoidon osaamisen ja toteutumisen arviointi erikoissairaanhoidon vuodeosastolla-hoitotyön opiskelijoiden ja hoitotyöntekijöiden näkökulma. Hoitotiede, 33(4), 209-219.
Paija, T., Koskinen, S., Hupli, M., & Salminen, L. (2019). Suomalaisten hoitotyön opettajien kulttuurinen kompetenssi. Hoitotiede, 31(4), 246-257.
Pajari, J., Haaranen, A., & Saaranen, T. (2023). Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden pedagogiset ratkaisut ja digitaaliset resurssit opetusharjoittelussa COVID- 19-pandemian aikana. Hoitotiede, 35(1), 34-48.
Pakkanen, J., Stolt, M., & Salminen, L. (2012). Potilassimulaatio sairaanhoitajaopiskelijoiden hoitotyön taitojen oppimisessa: kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede, 24(2), 163-174.
Paloposki, S., Eskola, N., Heikkilä, J., Miettinen, M., Paavilainen, E., & Tarkka, M.-T. (2003). Ammattikorkeakoulusta valmistuneiden sairaanhoitajien arvio teoreettisesta ja käytännöllisestä osaamisestaan. Hoitotiede, 15(4), 155-165.
Paukkunen, L., Turunen, H., Taskinen, H., Sinkkonen, S., & Tossavainen, K. (2001). Koulutuksen vaikutukset sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden ja työntekijöiden yhteistyövalmiuksiin. Hoitotiede, 13(3), 132-145.
Pietikäinen, P., Salminen, L., & Hupli, M. (2011). Valmistumisvaiheessa olevien suuhygienistiopiskelijoiden ammatillinen osaaminen. Hoitotiede, 23(2), 118-126.
Rajalahti, E., & Saranto, K. (2011). Tiedonhallinnan osaaminen - haaste hoitotyön koulutukselle ja työelämälle. Hoitotiede, 23(4), 243-257.
Rautiainen, I., Vauhkonen, A., Salminen, L., Rinne, J., & Saaranen, T. (2023). Sosiaali- ja terveysalan opettajien työhyvinvointi ja sitä edistävät tekijät - poikkileikkaustutkimus Suomessa 2020. Hoitotiede, 35(3), 211-223.
Ronkainen, S., Mikkonen, K., Ruotsalainen, H., & Kääriäinen, M. (2020). Hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia opettajan organisoimasta ryhmäohjauksesta ohjatussa harjoittelussa. Hoitotiede, 32(3), 142-153.
Ruuskanen, S., Koota, E., Timonen, L., Haapa, T., Lääperi, M., Kääriäinen, M., & Meretoja, R. (2018). Ohjaajakoulutusintervention vaikutus opiskelijaohjaajien itsearvioituun ohjausosaamiseen yliopistosairaalassa. Hoitotiede, 30(3), 191-202
Ryhänen, H., Roos, M., Saranki-Rantakokko, S., Keskitalo, T., Valkeejärvi, E., Hilli, Y., & Koivula, M. (2023). Terveysalan opettajien kokemuksia opettajuudesta etäopetuksessa Covid-19-pandemian aikana. Hoitotiede, 35(3). 197-210.
Saaranen, T., Juntunen, A., & Kankkunen, P. (2020). Terveysalan opettajien työhyvinvointi ja sen edistäminen- työntekijän ja hänen työnsä näkökulma. Hoitotiede, 32(3). 154-165.
Saarikoski, M., Kaila, P., & Leino-Kilpi, H. (2009). Kliininen oppimisympäristö ja ohjaus hoitajaopiskelijoiden kokemana - muutokset kymmenvuotiskaudella. Hoitotiede, 21(3), 163-173.
Saastamoinen, T., Härkänen, M., Näslindh-Ylispangar, A., & Vehviläinen-Julkunen, K. (2018). Lääkehoidon oppimismenetelmät ammattikorkeakouluissa: haastattelututkimus sairaanhoitajakoulutuksen lääkehoidon opettajille. Hoitotiede, 30(4), 271-284.
Salmela, M., & Leino-Kilpi, H. (2007). Sairaanhoitajaopiskelijoiden hoitamisen taidot ja niiden opetus ammattikorkeakoulussa. Hoitotiede, 19(1), 13-22.
Salminen, L., Karjalainen, T., Väisänen, S., Leino-Kilpi, H., & Hupli, M. (2011). Hoitotyön opettajien arviointi omasta osaamisestaan. Hoitotiede, 23(1), 72-80.
Salminen, L., Lindberg, E., Heinonen, J., & Leino- Kilpi, H. (2012). Terveysalan opettajien tiedot yrittäjyydestä ja asenteet yrittäjyyttä kohtaan. Hoitotiede, 24(3), 244-254.
Salmio, M.-L. (1990). Hoitotieteen keskeisten käsitteiden ilmeneminen hoitotyön käytännön opiskelussa- osastotunnilla. Hoitotiede, 2(4), 263-269.
Sandell, K., Tarkka, M.-T., & Åstedt-Kurki, P. (2001). Hoitotyön opiskelijoiden itseohjautuvuusvalmius ja itseohjautuvan oppimisprosessin tukeminen. Hoitotiede, 13(2), 78-86.
Sarajärvi, A., & Isola, A. (2006). Sairaanhoidon opiskelijoiden hoitotyön toiminta ja siihen yhteydessä olevat tekijät käytännön harjoittelujaksoilla. Hoitotiede, 18(5), 210-221.
Sarja, A., & Janhonen, S. (1999). Dialogioppimisen analyysi hoitotyön opetus- ja oppimisprosessin suunnittelussa. Hoitotiede, 11(2), 53-62.
Sjögren, A., Poskiparta, M., & Liimatainen, L. (2000). Edistetäänkö terveyttä? Kahden terveysalan ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmien analyysi. Hoitotiede, 12(1), 3-14.
Solante, S., & Leino-Kilpi, H. (1998). Mitä koulutus tuotti? Viisi vuotta työelämässä olleiden hoitotyöntekijöiden näkemyksiä koulutuksen tuottamista valmiuksista. Hoitotiede, 10(2), 87-96.
Talus, E., Juntunen, J., Mikkonen, K., Tuomikoski, A. M., Parkkila, T., & Kääriäinen, M. (2019). Hoitotyön opiskelijoiden osallistuminen hoitoon: potilaiden kokemuksia. Hoitotiede, 31(4), 258-268.
Taskinen, H., Turunen, H., Sinkkonen, S., & Tossavainen, K. (1995). Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä koskevia näkemyksiä näiden alojen opiskelijoilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen yhteistoimintakokeilun arviointitutkimuksen alkukartoituksen tuloksia. Hoitotiede, 7(4), 162-170.
Terkamo-Moisio, A., Leino-Kilpi, H., Kaakinen, P., Palonen, M., Peltonen, L.-M., Vaartio-Rajalin, H., & Häggman-Laitila, A. (2021). Hoitotyön johtamisen tehtävänkuvat ja johtamisosaaminen jatkuvan oppimisen opintokokonaisuuteen osallistuvilla opiskelijoilla. Hoitotiede, 33(4). 220-230.
Tikanoja, M., & Koivula, M. (2020). Opettajaopiskelijoiden kokemuksia opettajien osaamisvaatimuksista terveysalalla. Hoitotiede, 32(4), 262-274.
Tupala, M., Tossavainen, K., & Turunen, H. (2004). Terveydenhoitajaopiskelijoiden tavoittelema osaamisen taso lasten ja nuorten hoitotyössä. Hoitotiede, 16(3), 99-110.
Tölli, S., Vuokila-Oikkonen, P., & Lukkarinen, H. (2010). Ymmärtävä oppiminen tuottaa mielenterveyshoitotyön syvällistä osaamista. Hoitotiede, 22(4), 324-335.
Vauhkonen, A., Kääriäinen, M., Mikkonen, K., Ryhtä, I., Korpi, H., Sjögren, T., ... & Sormunen, M. (2020). Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien digitaalinen osaaminen. Hoitotiede, 32(3), 204-217.
Vehviläinen, S., & Nieminen, H. (1999). Tutorointisuhde sairaanhoitajaopiskelijan ja opettajatutorin kokemana. Hoitotiede, 11(2), 63-71.
Veräjänkorva, O., & Leino-Kilpi, H. (2003). Lääkehoidon opetus hoitotyön opettajien arvioimana. Hoitotiede, 15(1), 29-37.
Vesa, P., & Isola, A. (2000). Huumori hoitotyön laboraatio- opetuksessa. Hoitotiede, 12(3), 140-150.
Vesanto, A., & Munnukka, T. (1996). Opiskelija-omahoitajana toimiminen sairaanhoidon opiskelijoiden ammattitaidon edistäjänä. Hoitotiede, 8, 20-28.
Vilen, L., & Salminen, L. (2016). Täydennyskoulutus terveysalan opettajien ammattitaidon ylläpidossa ja kehittymisessä. Hoitotiede, 28(2), 137-149.
Vuorinen, R., Meretoja, R., & Eriksson, E. (2005). Hoitotyön ohjatun harjoittelun sisältö, edellytykset ja vaikutukset: systemoitu kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede, 17(5), 270-281.
Westergård, A., Seppä, T., Kaunonen, M., & Tarkka, M. T. (2001). Ensimmäisen lukukauden sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä hoitotaidosta. Hoitotiede, 13(3), 146-154.
Copyright Hoitotieteiden Tutkimusseura (Finnish Association of Nursing Science) 2025